Teksti: Timo Happonen
Kuvat: Santeri Happonen

Historiaa

Kumit jaotellaan nykyisin luonnonkumeihin ja synteettisiin kumeihin. Luonnonkumin vulkanointi, jossa raakakumin eli kautsun molekyylit silloitetaan rikin ja lämmön avulla kestäväksi sidokseksi, keksittiin noin vuonna 1840. Charles Goodyear keksi vulkanointiprosessin, mutta Thomas Hancock patentoi keksinnön ennen Goodyearia vuonna 1843. Ilman vulkanointia raakakumi hajoaa nopeasti ilmassa olevan hapen vaikutuksesta, joten vulkanoitavaksi tarkoitettu kumi on esikäsiteltävä käyttötarkoituksen mukaan.

Kumiosia voidaan valmistaa kotikonstein suhteellisen helposti. Oheisen kuvasarjan esimerkkitapauksissa olen käyttänyt muutamaa helposti saatavilla olevaa kumilaatua. Kyseiset kumit eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia materiaaleja kaikkiin kumituotteisiin, mutta yleiskäyttöön sopivia ne ovat. Hain paikalliselta kumikorjaamolta kuorma-autojen renkaiden pinnoittamisessa käytettävää Bandag-välikerroskumia, sekä ohuempaa, ns. liimakumia. Molemmat ovat ominaisuuksiltaan kelvollisia esim. kumilistojen, stoppareiden, tiivisteiden ym. valmistamiseen. Muottikumit on tehty Castaldo-muottikumista, jota saa esim. Sar-Machinelta.

Kumin paistaminen

Koska kumi paistetaan eli vulkanoidaan lämmön avulla, tarvitaan hommaan termostaatilla varustettu uuni. Kotirauhan säilyttämiseksi hain paikallisen kodinkoneliikkeen takapihalta vanhan sähkölieden pelkästään kumin paistoa varten. Prosessi aiheuttaa jonkin verran tuoksua, joten suosittelen työn suorittamista esimerkiksi autotallissa tai hyvin tuulettuvassa muussa tilassa. Haju ei ole kovin epämiellyttävä, mutta saattaa tarttua vaatteisiin. Paistolämpötila ja -aika vaihtelevat kumilaadun mukaan. Bandag-kumille annettiin kumikorjaamolta ohjeeksi 120 asteen lämpötila ja ajaksi tunti jokaista senttimetriä kohden.

Valmistettava kumiosa tarvitsee muotin. Koska paistolämpötila on verrattain alhainen, muottimateriaaliksi sopii esimerkiksi metalli, puu tai jopa kipsi. Varsinkin monimuotoisista kappaleista voi ottaa suoraan kipsimuotin ja valmistaa täydellisen kopion alkuperäisen kappaleen mukaan. Valmis kappale noudattelee tarkoin muottia, joten pienimmätkin yksityiskohdat tulevat näkyviin. Paiston aikana kumi turpoaa jonkin verran, joten muotti kannattaa rakentaa siten, että turpoaminen kohdistuu esimerkiksi reikiin tai muihin avonaisiin muotin osiin. Hyvä konsti on tehdä muotista sellainen, että paiston aikana jousi- tai ruuvivoimien avulla kumia voidaan puristaa kasaan. Täten varmistetaan muotin täyttyminen kokonaan. Kumi ei tartu kiinni muottiin, joten mitään irrotusaineita ei tarvita. Lämpötila kannattaa pitää noin 120-130 asteen välillä ja tarkkailla paistettavaa esinettä välillä. Turpoaminen alkaa heti, kun kappale on paistolämpötilassa. Silloin esineen voi vielä ottaa uunista pois ja esimerkiksi lisätä muotin puristusta. Kun kumi on täysin vulkanoitunut, sen annetaan rauhassa jäähtyä muotissa. Irrottamiseen ei tarvita kuin hieman lievää väkivaltaa. Ylimääräiset purseet voi saksia pois. Kumi on erittäin lujaa. Ohuttakaan suikaletta ei saa käsin vetämällä poikki.

Castaldo-muottikumeja käyttävät kultasepät ja koruvalajat siten, että valmistettavan esineen malli vulkanoidaan kumin sisään. Kun kumi on paistunut, kumi leikataan auki ja malliesine poistetaan. Tämän jälkeen kumin ontto sisus täytetään puristamalla sinne kuumaa vahaa. Kun vaha kovettuu, saadaan täydellinen vahakopio malliesineestä. Vahamallit upotetaan ns. valukipsiin ja kipsin kovetuttua vaha sulatetaan pois ja ontot tilat täytetään sulalla metallilla.

Nykyään on kaupoissa hyvin laaja valikoima erilaisia kumialan tuotteita. Ei ole järkeä tehdä itse kumiosia, jos niitä on helposti saatavissa valmiina. Vanhoissa moottoripyörissä ja autoissa saattaa kuitenkin olla muutamia erittäin vaikeasti hankittavia kumisia osia. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä tai teettää osat. Muotin teko voi olla haastavaa, mutta harjoittelemalla ja kokeilemalla homman oppii, ja tee-se-itse-nikkarin kannattaa jo pelkästä mielenkiinnosta kumin paistoa kokeilla.

Bandag-välikerroskumi on 5 mm vahvaa, liimakumi 1 mm vahvuista.

Kumia on helppo leikata saksilla sopivaan muotoon.

Lehtijousen vaimenninholkin sisäosan ympärille kierretään riittävä määrä kumia. Kumia voi käsitellä kuten eristysnauhaa, koska se on liimautuvaa.

Kumitettu sisäholkki painetaan ulkokuoren sisään.

Vulkanoitavat osat asetellaan suoraan uunin ritilälle.