Teksti: Timo Happonen
Kuvat: Santeri Happonen ja Timo Happonen

Huonokuntoinenkin osa on mahdollista kunnostaa ja pintakäsitellä elektrolyyttisesti, mikäli materiaalia on tarpeeksi. Tässä tapauksessa vanha, 20-lukuisen auton jäähdyttäjän kehys oli päässyt kuitenkin osittain syöpymään puhki, joten alaosa oli tehtävä uusiksi. Hionnassa kannattaa kokeilla erilaisia laitteita ja laikkoja, koska syöpymisasteesta ja metallin koostumuksesta riippuu, kuinka nopeasti ja kuinka hyvään lopputulokseen päästään.

Kehys oli syöpynyt aika pahoin, ja korroosio ulottui pistemäisenä lähes joka paikkaan. Materiaalin vahvuus vaihteli 1,2 ja 1,7 millimetrin välillä. Parhaaksi esihiontamenetelmäksi osoittautui kulmahiomakone ja karkeudeltaan 80:n hiomalaikka. Kulmahiomakoneella hioin kolmella karkeudella: 80, 120 ja 240, jonka jälkeen siirryin epäkeskohiomakoneeseen. Epäkeskokoneen etuna on suorien pintojen helpompi hallinta hiottaessa. Ainoa ongelma olivat pyörremäiset hiontanaarmut, jotka eivät kuitenkaan olleet kovin syviä. Epäkeskokoneen laikan karkeudet olivat 240 ja 360. Hyväksi hiontavälineeksi varsinkin sisäkulmiin osoittautui musta, kulmahiomakoneeseen kiinnitettävä kudoslaikka.

Ennen lopullista kiillotusta kokeilin uutta, kulmahiomakoneeseen kiinnitettävää liuskahuopalaikkaa, mutta sillä työ ei sujunut riittävän joutuisasti. Vahaa olisi pitänyt lisätä turhan usein, eikä lopputulos tyydyttänyt. Parhaaksi menetelmäksi osoittautui kiinteän hiomakoneen iso ja kova huopalaikka, sekä ruskea Dialux-vaha. Ruskea vaha on karkeaan hiontaan tarkoitettu rasvainen vaha. Vaha sulaa hyvin laikan pintaan ja luovuttaa hiontajyväset sopivan tasaisesti hionnan edetessä. Näin suuren kappaleen hionnassa oli oltava tarkkana varsinkin loppukiillotuksen aikana, ettei kehys tartu laikkaan ja mene rusetiksi hiojan vyötärön ympärille.

Alaosan leikkasin kehyksestä suosiolla pois, ja tein kaavan paperista alkuperäisen mallin mukaan. Leikkasin peltisaksilla aihion 1,2 mm:n teräslevystä, ja käsityökaluilla, englannin pyörällä ja hydrauliprässillä muotoilin kopion alaosasta. Osan hitsasin kaasulla kiinni kehykseen. Loppukiillotuksen tein vihreällä Dialux-kromioksidivahalla ja läpikudotulla räsylaikalla.

Kehys oli kauttaaltaan pistesyöpynyt.

Karkea hionta kulmahiomakoneella ja 80:llä laikalla.

Pistesyöpymät ovat aika syvällä.

Pinta 120:n laikan jälkeen.

Loppukiillotuksessa räsylaikka ja vihreä vaha.

Kaavan teko paperista helpottaa kehyksen mitoittamista.

Peltisaksilla ylimääräinen materiaali pois.

Vasaroimalla alkumuoto.