1. Laitteet ja hiontaesimerkki
Kiillotuskoneen saa tehtyä edullisesti vaikkapa halvasta penkkihiomakoneesta.
Tärkein osa konetta on kierteinen kartiokara.
Hiomalaikka pureutuu karan kartiokierteeseen tiukasti.
Tässä on valikoima erilaisia hiomalaikkoja. Vasemmalla huopalaikat, sitten erikokoisia räsylaikkoja, kumilaikat ja äärimmäisenä oikealla liuskahioma-, sisal- ja messinkiharjalaikat.
Tämä omatekoinen nauhahiomakone on palvellut minua jo yli kaksikymmentä vuotta.
Tärkeä väline alku- ja välihionnassa on filssikapula. Puukapulan ympärille pingotettu hiomakangasnauha.
Hiomaesimerkkinä on tässä 2,5 mm paksu kylmävalssattu teräslevysuikale. Nauhahiomakoneella on hionta aloitettu hiomalla pintaa ristiin. Nauhan karkeus 80.
Tässä on hiottu huopalaikalla ja karkealla vahalla nauhakoneen jälkeen. Tulos toivoton. Välihionta hienommalla karkeudella tarvitaan.
Jos kappaleen pintaan alkaa hionnan aikana tulemaan mustaa vahajätettä, on hiomakone liian tehoton, kierroksia liian vähän tai hiontapaine riittämätön.
Tässä on käytetty filssikapulaa välihiontaan.
Tulos ei vieläkään ole edes tyydyttävä. Nauhahiomakoneen hiomajäljistä on jäänyt säteittäisiä hiomanaarmuja, vaikka on yritetty tosissaan hioa huopa- ja räsylaikoilla.
Nyt kannattaa ottaa sisal- tai kumilaikka käyttöön. Näissä laikoissa hioma-aine on itse laikassa .
Jälki alkaa jo näyttää kohtuullisen hyvältä.
Huopalaikalla saadaan välttävä kiilto.
Näitä jälkiä ei räsylaikalla saa helposti pois.On siis vielä kerran palattava karkeampaan hiontaan.
Teräslatan pää alkaa olla kelvollinen.
Tällaiseen tulokseen tulisi pyrkiä. Tämän kuvasarjan opetus ja ydin on se, että oikotietä onneen ei ole vaan hiomavaiheet on käytävä läpi järjestyksessä. Aikaa meni tähän hiontasessioon noin 15 minuuttia.
< Takaisin valikkoon 2. Lampunkehyksen kunnostus >