Teksti ja kuvat: Timo Happonen

Emalointia on käytetty satoja vuosia metallien koristuksena pääosin kirkkaiden värien ja kovuutensa vuoksi. Emali on lasia. Tarkemmin sanottuna emalin perusaine on alumiini-boori-silikaattilasi. Erilaiset värisävyt emaliin saadaan lisäämällä perusmassaan metallioksideja eli väripigmenttejä. Emaloitaviksi sopivat lähes kaikki metallit, mutta nykyisin käytössä olevat ns. koruemalilaadut soveltuvat vain tompakille, kuparille, kullalle ja hopealle.

Seuraavan kuvasarjan avulla yritän selventää emalointitapahtumaa. Homma on varsin yksinkertaista, kun muistetaan pitää muutama perusasia mielessä, eli oikea työjärjestys ja tarpeelliset puhdistustoimet.

Yleensä vanhojen ajoneuvojen emaloidut merkit ovat tässä kunnossa. Merkki on väkivalloin irroitettu auton maskista ja suurin osa emalista on irronnut.

Homma aloitetaan hehkuttamalla merkki ja kastamalla se nopeasti veteen, jolloin saadaan lähes kaikki jäljelläoleva emali irtautumaan.

Hehkutettu ja veteen jäähdytetty merkki pehmenee eli kaikki jännitykset poistuvat materiaalista.

Kratsaus messinkiharjalla ja vedellä on osa puhdistusoperaatiota.

Merkki oiotaan nahkapalan ja kuperan vasaran avulla oikeaan muotoon.

Loput vanhan emalin jäänteet saadaan poistettua pienellä hiomakivellä vaikka tällaisen letkuporan avulla. Taustalla näkyy valmiiksi emaloituja ajoneuvomerkkejä.

Pienistä koloista ja sisäreunoilta emali lähtee vanhalla hammaslääkärin työkalulla, joka on teroitettu talttamaiseksi.

Nyt on suurin osa emalia poistettu ja on valittava oikeansävyinen emali thän merkkiin.

Emalijauheita säilytetään umpinaisissa astioissa.

Emalilajeja on kolme: opakki eli läpinäkymätön, transparentti eli läpikuultava sekä fondant eli kirkas, läpinäkyvä emali. Jokaisella sävyllä on oma numero .

Emaloinnissa käytettäviä välineitä. Vasemmalla on kiillepala, jonka päällä pienet esineet voi emaloida. Teesihdillä saadaan kuiva emali sirotettua tasaisesti pinnalle. Lastalla ja pienellä siveltimellä märkä emalijauhe on helppo levittää. Lasikuituharjaa käytetään emaloitavan kappaleen puhdistamiseen. Piikillä voidaan pienet sulkeumat emalissa avata ja hiomakivellä saadaan emalin pinta hiottua polttojen välillä.

Emalointia käyetään myös yhtenä kuvataiteen muotona.

Tämän kartan avulla pystytään valitsemaan oikea väri emaloitavaan esineeseen.

Emalijauhe hapettuu ilmassa, joten ennen käyttöä se on pestävä useaan kertaan.

On syytä tehdä pieni koe-emalointi ennen lopullista värivalintaa . Tässä puhdistetaan pieni kuparilevyn pala, johon koe-emalointi tehdään.

Pieni määrä emalia levitetään puhdistetulle kuparilevyn palalle

Koepoltto suoritetaan kiillelevyn päällä siten, että nestekaasupolttimella lämmitetään kappaletta altapäin, kunnes emali sulaa.

< Etusivulle Seuraava sivu >